Näyttelyt

Syksy 2018/Talvi 2019

Nyt galleriassa/tulossa:

21.11.-15.12. Tuomo-Juhani Vuorenmaa. Valokuvia.

17.12.2018 -5.1. 2019 TAKARABUNE – Laivantäydeltä Onnea.Japanilaisia uudenvuoden onnenamuletti-vedoksia.

10.1.-26.1.2019 Toni Härkönen: Valokuvia/Photographs

30.1.-16.2.2019 Ingemar Forsberg: Ingon kuvat – Valokuvia/Photographs

Menneet  näyttelyt:

24.8.-15.9. Jarmo Vellonen: ARNDT ELÄÄ – Audiovisuaalinen installaatio
19.9.-6-10. Juha-Veli & Talvikki Äkräs: First Landings/Laskeutumisia. Reliefejä ja valokuvia
10.10.-27.10. Miia Kallio & Otto Santala: Vallan rakenteita. Veistoksia ja maalauksia.
31.10.-17.11. Dietmar Tallroth: ”I am a Rock, I am an Island”. Valokuvia.

17.12.2018 klo 16-17 Tuula Moilanen esittelee näyttelyn: TAKARABUNE – Laivantäydeltä Onnea – Japanilaisia uudenvuoden onnenamuletti-vedoksia.

Laterna Magican joulukuun erikoisnäyttely esittelee 1900-luvun varhaisina vuosina tuotettuja harvinaisia takarabune-puupiirroksia. Mukana näyttelyssä on perinteisiä onnenlaivoja sekä yllätyksellisiä kuvaideoita Japanin Showa-kauden alusta.  Aito takarabune-puupiirros on erinomainen lahjaidea: kaikki teokset ovat myytävänä.

Näyttelyn koonnut taiteilija Tuula Moilanen esittelee näyttelyn gallerialla maanantaina 17.12. klo 16-17. Tuula Moilanen tunnetaan Suomessa japanilaisen puupiirroksen, kirjansidonnan ja perinteisen paperinvalmistuksen asiantuntijana. Hän asui Kiotossa Japanissa yli 20 vuoden ajan, aina vuoteen 2012. Näyttely on esillä 5.1.2019 asti.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 


Tuomo-Juhani Vuorenmaa: Valokuvia/Photographs 21.11.-15.12.2018

Tuomo-Juhani Vuorenmaa tunnetaan työstä Valokuvaaja- ja Valokuva-lehden sekä Mustan Taiteen toimittajana,  suomalaisen valokuvan historiaan liittyvien teosten ja näyttelyiden tekijänä, valokuvakirjojen kustantajana, mutta mikä on hänen henkilökohtainen valokuvahistoriansa?

Tuomo-Juhani Vuorenmaa is known as an editor for photography magazines Valokuvaaja and Valokuva as well as journalistic and editorial work for publishing house Musta Taide. He has been the driving force behind numerous exhibitions, publications and photography books but what is the driving force and photographic history of the photographer himself?

Lataa näyttelyluettelo tästä – Download the list of works here 

Tume kansi

 

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.


Dietmar Tallroth: ”I am a Rock, I am an Island” -photographs 31.10.-17.11.2018

Theme of the exhibition is islands as a metaphor for separation and longing in the context of the term”yūgen” in Japanese aesthetics and poetry. Yūgen (”profound grace”) recognises loneliness as a basic condition of the fleeting human existence. It also suggests, however, that through contemplating the world in dignity and beauty there is grace in reality – that the universe strangely still makes sense.
Dietmar Tallroth, b. 1961 is a nature, landscape and architecture photographer based in Helsinki. Dietmar’s black & white photography work that is inspired by Asian art has been recognized in international photography competitions and is held in collections in Finland, Germany and the U.S..

About the Artist:

Dietmar Tallroth
Born August, 1961 in Tübingen, Germany
Lives and works in Helsinki, Finland
publishing@pineroot.fi
http://www.dietmartallroth.com
Blog

Exhibitions
2014 Solo Exhibition “Dream City”, Cale Cafe, Helsinki
2015 Group Summer Exhibition, Gumbostrand, Sipoo
2016 Group Exhibition, MS Baltic Queen, Helsinki
2016 Solo Exhibition Munkkiniemi Service Center, Helsinki
2016 Private Solo Exhibition, Kulosaaren Casino, Helsinki
2017 Solo Exhibition, “Mountains of the Sea”, Laterna Magica, Helsinki

Books
2014 Dream City – Helsinki, e-book, pineroot
2015 Dream City – Helsinki, Kirjakaari
2017 Mountains of the Sea, pineroot
2017 Path to the Far North, pineroot

Commercial Work
2016 Private Residence, Puumala
2017 Company Headquarters, Book Project, Helsinki

Awards
2016 Nomination Category Nature – Professionals, Black & White Spider Awards, Los Angeles, CA, USA
2016 Honorary Spider Fellow
2017 Nomination Category Nature – Professionals, Black & White Spider Awards, Los Angeles, CA, USA
2018 Honorary Mention, “Autumn Greeting”, Category Landscapes, Monochrome Awards, USA
2018 Honorary Mention, “Yugen”, Category Landscapes, Monochrome Awards, USA

Collections
Private Collections, Helsinki and Nokia, Finland
Private Collections, Tübingen, Bad Dürkheim and Mainz, Germany
Private Collection, Sausalito, CA, USA

 

Miia Kallio ja Otto Santala: Vallan rakenteita 10.10.-27.10.2018

Tervetuloa avajaisiin 9.10. klo 17-19

Taiteilijaparin yhteisnäyttely koostuu Miia Kallion keraamisista veistoksista ja Otto Santalan valokuvaa ja maalausta yhdistävistä sekatekniikkatöistä. Näyttelyn teemaa vallankäyttöä yhteiskunnassa pariskunta tutki yhteisen työskentelyjakson aikana Budapestissa Valoság-residenssissä tammikuussa 2018. Budapest ja nyky-Unkari tarjosivat yhteiskunnallisesta vallankäytöstä kiinnostavan ja ajatuksia herättävän työskentelypohjan.

Näyttely käsittelee vallan rakenteita tiloja tutkimalla ja kaupunkitilan käytön kautta. Santalaa kiinnostaa vallan heijastuminen kansalaisen elämään. Hän tutkii vallan ja sen vastustuksen merkkejä ympäröivässä yhteiskunnassa: ihmisten ympäristöönsä jättämiä jälkiä, seiniin liimattuja tarroja, turmeltuja rakennuksia. Miia Kallion kiinnostuksen kohteena ovat vallankäytön symbolit piilomerkityksineen. Hänelle arkkitehtuuri tarjoaa loputonta materiaalia yhteiskunnallisesta vallankäytöstä. Molempien taiteilijoiden teokset haastavat katsojan miettimään vallankäytön oikeutusta eri tilanteissa. Näyttelytilalla on iso merkitys näyttelykokonaisuuden syntymiselle. Kellaritila tuo itsessään esiin näkyvän vallan sisäiset sokkelot ja vastavoimat.
Teosten teemoja on esimerkiksi sotilasvoimien edustama suoraviivainen ja hierarkkinen valta. Uutiset kertovat yhä enenevissä määrin eri valtioiden sotilasvoimasta ja valmiudesta aseiden käyttöön. Miten demokratian rakenteita voidaan suojata sotilailla? Suojaammeko pikemminkin vallanpitäjiä, pankkeja ja ylikansallisia yrityksiä kuin länsimaisen yhteiskunnan perusperiaatteita yksilönvapautta ja sananvapautta?
Liikkumisen vapautta ja kontrollointia käsitellään osana kokonaisuutta. Ajatukset ja ideat siirtyvät ihmisten mukana paikasta tai tilanteesta toiseen ja mahdollistavat kansalaisyhteiskunnan kehityksen. Totalitääriset järjestelmät ovat aina rajoittaneet ihmisten yhtäläistä vapautta liikkua. Nyky-Euroopassa liikkumisen vapaus koskee yhä kapeampaa ihmisryhmää.
Muita teoksissa käsiteltäviä vallankäytön muotoja ovat uskontojen valta, rahan valta ja erilaisten verkostojen näkymätön vallankäyttö.

Keskustelutilaisuus galleriassa vallan rakenteista 17.10. klo 17.

Keskustelutilaisuudessa mukana taiteilijoiden lisäksi rauhanaktivisti kuva- ja performanssitaiteilija Kikka Rytkönen, kuvanveistäjä ja installaatiotaiteilija Christine Candolin ja pitkän linjan kunnallis- ja taidepoliittinen vaikuttaja ohjaaja Ari Kallio.

THE STRUCTURES OF POWER

The joint exhibition of artist couple contains Miia Kallio’s ceramic sculptures and Otto Santala´s mixed media works combining photography and painting. They studied the theme of the exhibition -the structure of power in society- during their joint working period in Budapest Valoság-residence January 2018. Budapest and modern Hungary offered interesting and aspiring soundboard on reflecting their theme the use of social power.
The exhibition portrays the structures of power by studying the architectural space and through the use of urban space. Santala is interested in the ways the power reflects on people’s lives. He studies power and marks of opposition to it in surrounding society: those marks people have left in their neighbourhood, stickers glued on walls, ruined buildings. Miia Kallio is interested on the symbols of the use of the power within their hidden meanings. Architecture offers her endless source of material of the use of social power. The Works of both artists challenges the viewer to think the rightful use of power in different situations. The exhibiting venue has a meaningful role on how this exhibition complex is put together. The cellar space itself brings forth the visible power’s internal labyrinths and contradictory powers.
Themes in their art work is for example the simple, hierarchical power of military power. The news are telling all the more of the power of the military of various countries and their ability to use it. How the structures of democracy can be protected with soldiers? Aren´t we merely protecting the rulers, banks and global enterprise rather than the freedom of the individual and the freedom of the speech, the basic principles of western democracy?
The freedom of movement and the ways of controlling it are interwoven to the whole concept of their work. Thoughts and ideas are moving along with people from the place or the situation to another, thus making the progress of the civil society possible. Totalitarian systems have always diminished people’s equal right of move. In modern Europe the freedom of movement concerns all the smaller group of people.
The other forms of using power handled in their art works are religious dominion, the power of money and the invisible use of power by different kind of networks.

 

Gallery Talk of the Structures of the Power

September 17th, at 17-19 o´clock there are present along the artists, peace activist, Visual and Performance Artist Kikka Rytkönen, Sculptor and Installation Artist Christine Candolin and a long line ”mover and shaker” in local and art-politics Director Ari Kallio.


Talvikki Äkräs ja Juha-Veli Äkräs: First Landings/Laskeutumisia. Reliefejä ja valokuvia. 18.9.-6.10.2018

Näyttelyteema First landings/Laskeutumisia koostuu eri materiaalein synnytetyistä graafisista reliefeistä sekä Juha-Veli Äkrään valokuvista. Teemaa jakavien Pohjois-Perun Andien kuvien lisäksi mukaan on valikoitu myös hänen valokuviaan elokuva-alalta.

Juha-Veli Äkräs oli mukana Pohjois-Perun Andeilla vaellusryhmän matkalla vuonna 1987. Uraansa hän on luonut elokuvaajana mm. Filminorin leivissä, joka muistetaan Risto Jarvan, mutta myös muiden ohjaajien elämäntyön kautta. Hänen suhteensa valokuvaukseen on muodostunut hänelle merkittäväksi työhön liittyen mm. still-kuvina, että rakkaana harrastuksena. Vuosien saatossa hänen pöytälaatikkoonsa on kertynyt mielenkiintoisia katsauksia elokuva-alan ihmisiin työnsä äärellä. Tästä lisästä huolimatta  yhteisnäyttelynä kyseessä on eräänlainen isän ja tyttären laskeutuminen saman teeman äärelle eri aikoina. Tämä yhteistyö juhlistaa myös 40v. ja 70v. juhlavuottamme. Lisätietoa elonetistä.

Talvikki Äkräs s. 1978 Kirkkonummella. Helsingissä kasvanut ja Kankaanpään taidekoulusta valmistunut Kuvataiteilija AMK 2013, on maalari/graafikko sekä laulaja-lauluntekijä ja performanssitaiteilija.

 


Jarmo Vellonen: ARNDT ELÄÄ
Audiovisuaalinen installaatio
24.8–15.9.2018

Toteutus
Jarmo Vellonen, aihe ja suunnittelu,
videokuvaus, veistosinstallaatio, lukijaääni
Epa Tamminen, äänisuunnittelu
Ilari Vanhatalo, videokuvaus ja editointi
Timo Virtala, teksti

”Jos ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaakaan.”

Tätä Jonathan Swiftin lausetta Arndt Pekurinen käytti usein mottonaan perustellessaan kieltäytymistään armeijaa hyödyntävästä työstä ja sen käyttämästä väkivallasta.
ARNDT ELÄÄ, audiovisuaalinen installaatio käsittää metsänomaisen
kellaritilan, joka muodostuu noin sadasta alumiinisesta puunrunkoa esittävästä veistoselementistä ja niihin heijastettavasta videosta ja äänimaisemasta. Lisäksi teoskokonaisuuteen kuuluu huone, joka sisältää kaksi valokuvaa ja tekstiä Arndt Pekurisen elämästä ja vakaumuksesta.

Käytyäni siviilipalveluksen Ruokolahden Lastenkodissa, Salosaaressa vuosina 1984-85, en ollut tietoinen Lex Pekurisesta, joka mahdollisti minunkin siviilipalveluksen suorittamisen. Vuonna 1998 luin lehdestä Erno Paasilinnan kirjoittaneen kirjan Rohkeus – Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Kysyin äidiltäni, oliko kyseinen henkilö sukua meille, kun on syntynytkin samassa kunnassa kuin mummomme. Äiti vastasi, että kyllä on. Kukaan ei ollut siitä aiemmin puhunut minulle mitään. Haluan toteuttaa tämän teoksen kunnioittaakseni Arndt Pekurisen muistoa, vakaumusta ja hänen esimerkkiään rauhanaatteen edistäjänä.

Porvoossa 12.7.2018
Jarmo Vellonen, kuvanveistäjä/kuvataiteilija

Lämmin kiitos: Antti Hytti, Peter Sandberg, Marikki Hakola / Kroma Productions
Oy, Jouni Lähteenaho, Risto Linnapuomi, Antti Nordin, Arja Pekurinen, Ilkka ja
Vappu Taipale, Uudenmaan Taidetoimikunta sekä Taiteen Edistämiskeskus,
Visuaalisten taiteiden toimikunta

Lataa Jarmo Vellosen kuva tästä.

Lue Yle uutisten juttu installaatiosta tästä.

Tekijöistä:

Epa Tamminen (s. 1958) on porvoolainen valo- ja äänisuunnittelija, joka on toteuttanut soundtrackeja lukuisiin kansainvälisesti palkittuihin lyhytelokuviin, animaatioihin, mediainstallaatioihin ja dokumenttielokuviin. Tamminen on työskennellyt myös laajasti orkesterimusiikin sekä teatterin ja tanssin parissa.

Ilari Vanhatalo (s.1978), Helsinki. Mielikuvaaja, kuvantekijä, maalaaja on kuvannut ja editoinut teoksen videokuvan.

Arndt Juho Pekurisen biografia

Suomussalmen rintamalla ammuttiin 5.11.1941 autonkuljettaja Arndt Pekurinen, jonka mielestä ihmisen ampuminen oli aina ja kaikissa olosuhteissa väärin. Ennen teloitusta hänet oli tuomittu neljä kertaa vankilaan: ensin neljäksi, sitten kuudeksi, sitten yhdeksäksi ja lopulta, talvisodan sytyttyä, kolmeksi vuodeksi. Syy vankilatuomioihin oli, ettei hän ollut suostunut suorittamaan varusmiespalveluaan eikä osallistumaan sotaan.

”Olen kyllä valmis palvelemaan isänmaatani hyödyllisellä työllä,”

Pekurinen kirjoitti puolustuspuheessaan kolmatta vankilatuomiota odotellessaan, “jos saan suorittaa sitä sotalaitoksesta erillään olevana siviilityönä. Olen valmis tällaista työtä suorittamaan paljon pitemmänkin ajan sotapalveluksen asemesta kuin mitä on palvelusaika sotaväessä.” Pekurinen syntyi Juvan suurpitäjässä Etelä-Savossa seitsenlapsisen torppariperheen toiseksi vanhimmaksi pojaksi. Pasifistisen vakaumuksensa hän sai kirjoja, erityisesti Raamattua, Leo Tolstoita ja Arvid Järnefeltiä lukemalla. Hän oli paitsi pasifisti, myös vakaumuksellinen kristitty, harras tupakkamies ja alkoholin suhteen ehdoton absolutisti. Poliisin haettua Pekurisen Helsingin kutsuntatoimistolle 15.11.1929 Pekurinen kieltäytyi asepalveluksesta ja myös lääkärintarkastuksesta. Seuraavien päivien sisällä hänet pakotettiin kolmesti lääkärintarkastukseen ja yhteen mielentilatutkimukseen, jonka jälkeen hänet määrättiin
palvelukseen Helsingin Santahaminassa sijaitsevaan Kustaanmiekkaan työvelvollisten kurinpitokomppaniaan.

Kustaanmiekassa hänet puettiin väkisin sotilasvaatteisiin. Erno Paasilinnan kirjoittaman Pekurisen elämänkerran mukaan tarvittiin kolme kersanttia, jotka kamppailivat Pekurisen kanssa kaksi tuntia, ennen kuin hänelle saatiin sotilasvaatteet päälle. Tämän jälkeen Pekurinen käveli ulommaksi ja riisui ne päältään. Samalla hän myös ilmoitti ryhtyvänsä nälkälakkoon, kunnes saisi oikeuden käyttää siviilivaatteita. Pekurinen suljettiin arestiin, jossa hän oli viikon ilman takkia, vain sotilashousut ja kengät jaloissaan. Jouluaattona 1929 hän sai lopulta luvan käyttää siviilivaatteita ja lopetti nälkälakkonsa.

Tästä alkoi kolmen vankilatuomion sarja, jonka aikana hänen tapauksestaan käytiin kirjeenvaihtoa muun muassa Pekurisen aatetta puolustavan Albert Einsteinin ja Suomen puolustusministerin välillä. Einsteinin kirjeessä, jossa oli muitakin allekirjoittajia, huomautettiin mm. että ”Ottamalla huomioon, että sekä Teidän että meidän maamme ovat hyväksyneet Pariisin sopimuksen, me ajattelemme, että on oleva mieluisa tehtävä vapauttaa henkilö, jonka ainoa rikos on hänen uskollisuutensa rauhan periaatteillensa.” Einsteinin kolmannen kirjeen mukaan moraalin ja kohtuuden kannalta on vaadittava, että ”sodankieltäjiä käytetään vain sellaiseen työhön, mikä ei ole missään tekemisissä sotalaitoksen kanssa.” Täysin siviililuontoinen palvelus oli jo 20-luvulla tullut mahdolliseksi suurimmassa osassa Eurooppaa. Lopulta Pekurisen jatkuvat vankilakierteet ja kansainvälinen painostus johtivat siihen, että 14.4.1931 eduskunnassa hyväksyttiin laki niille asevelvollisille, joita omantunnon syyt estävät suorittamasta sotapalvelusta. Käytännössä tämä tarkoitti Pekurisen vaatimusten hyväksymistä ja siviilipalveluksen syntyä. Pekurinen vapautettiin vankilasta, ja hän sai elää kahdeksan vuotta normaalia siviilielämää. Pekurinen työskenteli talonmiehenä ja autonkuljettajana, hän tapasi Aleksandran, jonka kanssa meni naimisiin. He saivat kaksi lasta, Säteen ja Juhanin. Talvisota alkoi 31.11.1939. Koska Pekurisen aikaansaama laki ei ollut voimassa sodan aikana, hänet määrättiin jälleen palvelukseen, ja hän kieltäytyi. Pekurinen tuomittiin nyt jo neljännen kerran vankilaan. Pelson varavankilasta hänet vapautettiin hyvän käytöksen perusteella lokakuussa 1941. Koska jatkosota oli jo alkanut, vietiin hänet Helsingin suojeluskuntapiirin esikuntaan, ja sieltä edelleen rintamalle, jossa hänet teloitettiin.

Viimeiseksi jääneessä puolustuspuheessaan hän kirjoitti seuraavasti: ”Olen historian, yhteiskuntaopin ja kansantaloustieteellisten opintojen kautta havainnut sodan tarkoituksettomuuden, turmiollisuuden ja kulttuuria hävittävän luonteen. Olen tutustunut sodan sisäiseen luonteeseen huomaten sen eläimellisen raa’aksi ja korkeampia elämänarvoja loukkaavaksi. Olen tutustunut monien sotilasasiantuntijoiden esittämiin kuvauksiin tulevaisuuden sodankäynnistä lentohyökkäyksineen, myrkkykaasuineen sekä palo- ja räjähdyspommeineen, joilla sotilaiden on tuhottava ns. ”vihollisen” kaupunkeja ja keskuksia, niiden siviiliväestö, suojattomat vanhukset, naiset, lapset ja sairaat. Tällaiseen sodankäyntiin ja sen tukemiseen muodossa taikka toisessa ei mielestäni ihminen voi osallistua. Aatteellinen vakaumukseni kieltää näin ollen minuakin missään muodossa palvelemasta sotalaitosta ja katson velvollisuudekseni täten toimia rauhanasian hyväksi. En näe toiminnassani mitään lainvastaista enkä rangaistusta ansaitsevaa. Suomenkin hallitus on kansainvälisellä sopimuksella julistanut sodan laittomuudeksi ja sitoutunut olemaan käyttämättä sitä kansallisen politiikan välikappaleena. Jos sota on julistettu laittomaksi, kuinka voitaisiin katsoa lainvastaiseksi toiminnaksi sitä, että kieltäytyy palvelemasta sotalaitosta.”

Pekurisen tapaus vaipui vuosikymmeniksi unohduksiin, kunnes Erno Paasilinna nosti sen esille kirjoittamalla hänestä 90-luvun lopussa kirjan nimeltä Rohkeus – Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Vuonna 2001 Seppo Parkkinen kirjoitti Pekurisesta näytelmän Sodankieltäjä, ja vuodesta 2003 lähtien Lapinjärvellä sijaitsevassa siviilipalveluskeskuksessa on säännöllisesti esitetty Pekurista käsittelevää luentonäytelmää.

Vuonna 2005 Helsingin Pasilassa, Rauhanaseman vieressä sijaitseva
puisto nimettiin Arndt Pekurisen puistoksi.

Timo Virtala

Lähteet:
Paasilinna, Erno: Rohkeus – Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Otava 1998.
Lindstedt, Jukka: Valtio näyttää voimansa – Arndt Pekurisen viimeiset päivät
syksyllä 1941, Lakimies 6/1995.

 

Jarmo Vellonen

s. 1958 Sääminki
asuu ja työskentelee Porvoossa

Jarmo Vellonen
Isokalliontie 1
06500 PORVOO
Puh. +358 40 5311840
e-mail:jarmo.vellonen@pp.inet.fi
http://www.jarmovellonen.fi

 

TAIDEOPINNOT
1979-84 Suomen Taideakatemian koulu
1975-78 Savonlinnan Taidelukio
1978-79 Limingan Taidekoulu
Osallistunut kotimaisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin vuodesta 1979.
Valikoidut viimeaikaiset näyttelyt:
YKSITYISNÄYTTELYT
2014 Suomesta galleria, Berliini; Frontiers teos (toteutus: Jarmo Vellonen, Marikki Hakola, Epa
Tamminen ja Jone Takamäki )
2012 Galleria Laterna Magica, Helsinki (Sari Vuorenpään kanssa)
2011 Gallery Koodoo, Kyoto, Japan (Sari Vuorenpään kanssa)
KOTIMAISET YHTEIS-JA RYHMÄNÄYTTELYT
2017 Ars Nova taideyhdistys, 50-vuotis juhlanäyttely, Savonlinnan Maakuntamuseo, Savonlinna
2016 Tales from Frontiers,LUMO Light Festival, Oulu
2016 Porvoon Taiteilijatalon taiteilijoiden kutsunäyttely, Porvoon Taidehalli
2016 Turppileikit 82-83,Turppi-ryhmä, EMMA, Espoon Nykytaiteen museo
2016 LUX Helsinki, Ateneumin Taidemuseo, Frontiers, audiovisuaalinen teos
2015 Tales from Frontiers, Media Fasades Festival Helsinki, Observemus tapahtuma
2015 LINK, Porvoon Taiteilijaseura 10-vuotis näyttely, Porvoon Taidehalli
2014 Puunhenki, Almin Talo, Loviisa
2014 Kerran kesällä,Norppa Art Galleria, Haukiniemi/ Savonlinna
2014 Back Yard, Hanko
2014 Rantautuneet, Porvoon Taideyhdistys, Vanha Kappalaisentalo, Porvoo
KANSAINVÄLISET NÄYTTELYT
2017 Arteground- ryhmä,Rothko Reflections, RIETUMU Bank Art Gallery, Riga,
QQ/ Viljandi Art Festival,Pärimusmuusika Ait,Estonia
2015 Kyoto Art Festival,Municipal Museum of Art, Annex, Japan
2015 Arteground-ryhmä, Stenhallen,Öland, Sverige
2014 FIDEM XXXIII Art Medal Congress, National Academia of Sofia, Bulgaria
2012 International Exhibition of Art and Design,Kyoto Municipal Museum of Art, Annex, Japan
(+2011,2010)
2012 FIDEM XXXIII Art Medal Congress, Hunterian Museum, Glasgow, Scotland
2011 Turppi-ryhmä: Exhange and Evolution, Worldwide video, Long Bech,
1974-1999, Long Beach Museum of Art, California, USA
2010 Galleria Kei-Fu, Kyoto, Japan

PALKINNOT
2012 Kyoto Art Festival, Kyoto Prefecture Prize, Kyoto, Japan
2011 Kyoto Art Festival, Kyoto Broadcasting System Prize, Kyoto, Japan
2009 Engelin puiston taidekilpailu, tunnustuspalkinto, Porvoo
JULKISET TEOKSET
2017 Loviisan rauhanpalkinto,Loviisan rauhanfoorumi
2015 Kellopuutarha-Matsukaze, Tays Silmäkeskus, Tampere
2011 Kukouri ja aallot, Kotka Lyseo Globus, Kotka
2010 Loviisan rauhanpalkinto, Loviisan rauhanfoorumi
2009 Tiedon Pylväs, Albert Edelfeltin koulu, Porvoo
2008 Seinäreliefi,Valter Jung, Arkitekt, Svenska Gården i Borgå
TEOKSIA KOKOELMISSA mm.
Suomen Valtio
Savonlinnan, Mikkelin, Porvoon ja Kotkan kaupungit
ulkomailla: Sandvikenin kunta, Ruotsi ja Nanton kunta, Italia
APURAHAT mm.
2015 Suomen Kulttuurirahasto
2014 Suomen Kulttuurirahasto
2012 Taiteen Edistämiskeskus
2012 Frame Säätiö

JÄSENYYDET
Suomen Kuvanveistäjäliitto ry
Suomen Mitaltaiteen kilta ry
Ars Nova, Savonlinna
KKV-B (Konstnärernas Kollektivverkstad- Bohuslän, Ruotsi )
Porvoon Taideyhdistys ry.
Porvoon Taiteilijaseura
Japanilaisen kulttuurin ystävät ry.
Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry
OPINTO/ TYÖSKENTELY MATKOJA mm.
Japani, Espanja, Italia, Meksiko, Tsekkoslovakia,Saksa; Berliini