Näyttelyt

Syksy 2018

24.8.-15.9. Jarmo Vellonen: ARNDT ELÄÄ – Audiovisuaalinen installaatio
18.9.-6-10. Juha-Veli & Talvikki Äkräs: First landings -reliefejä ja valokuvia
9.10.-27.10. Miia Kallio & Otto Santala: Vallan Rakenteita
30.10.-17.11. Dietmar Tallroth: ”I am a Rock, I am an Island” – Photographs
20.11.-15.12. Tuomo-Juhani Vuorenmaa: Valokuvia

Jarmo Vellonen: ARNDT ELÄÄ
Audiovisuaalinen installaatio
24.8–15.9.2018

Toteutus
Jarmo Vellonen, aihe ja suunnittelu,
videokuvaus, veistosinstallaatio, lukijaääni
Epa Tamminen, äänisuunnittelu
Ilari Vanhatalo, videokuvaus ja editointi
Timo Virtala, teksti

”Jos ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaakaan.”

Tätä Jonathan Swiftin lausetta Arndt Pekurinen käytti usein mottonaan perustellessaan kieltäytymistään armeijaa hyödyntävästä työstä ja sen käyttämästä väkivallasta.
ARNDT ELÄÄ, audiovisuaalinen installaatio käsittää metsänomaisen
kellaritilan, joka muodostuu noin sadasta alumiinisesta puunrunkoa esittävästä veistoselementistä ja niihin heijastettavasta videosta ja äänimaisemasta. Lisäksi teoskokonaisuuteen kuuluu huone, joka sisältää kaksi valokuvaa ja tekstiä Arndt Pekurisen elämästä ja vakaumuksesta.

Käytyäni siviilipalveluksen Ruokolahden Lastenkodissa, Salosaaressa vuosina 1984-85, en ollut tietoinen Lex Pekurisesta, joka mahdollisti minunkin siviilipalveluksen suorittamisen. Vuonna 1998 luin lehdestä Erno Paasilinnan kirjoittaneen kirjan Rohkeus – Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Kysyin äidiltäni, oliko kyseinen henkilö sukua meille, kun on syntynytkin samassa kunnassa kuin mummomme. Äiti vastasi, että kyllä on. Kukaan ei ollut siitä aiemmin puhunut minulle mitään. Haluan toteuttaa tämän teoksen kunnioittaakseni Arndt Pekurisen muistoa, vakaumusta ja hänen esimerkkiään rauhanaatteen edistäjänä.

Porvoossa 12.7.2018
Jarmo Vellonen, kuvanveistäjä/kuvataiteilija

Lämmin kiitos: Antti Hytti, Peter Sandberg, Marikki Hakola / Kroma Productions
Oy, Jouni Lähteenaho, Risto Linnapuomi, Antti Nordin, Arja Pekurinen, Ilkka ja
Vappu Taipale, Uudenmaan Taidetoimikunta sekä Taiteen Edistämiskeskus,
Visuaalisten taiteiden toimikunta

Lataa Jarmo Vellosen kuva tästä.

Lue Yle uutisten juttu installaatiosta tästä.

Tekijöistä:

Epa Tamminen (s. 1958) on porvoolainen valo- ja äänisuunnittelija, joka on toteuttanut soundtrackeja lukuisiin kansainvälisesti palkittuihin lyhytelokuviin, animaatioihin, mediainstallaatioihin ja dokumenttielokuviin. Tamminen on työskennellyt myös laajasti orkesterimusiikin sekä teatterin ja tanssin parissa.

Ilari Vanhatalo (s.1978), Helsinki. Mielikuvaaja, kuvantekijä, maalaaja on kuvannut ja editoinut teoksen videokuvan.

Arndt Juho Pekurisen biografia

Suomussalmen rintamalla ammuttiin 5.11.1941 autonkuljettaja Arndt Pekurinen, jonka mielestä ihmisen ampuminen oli aina ja kaikissa olosuhteissa väärin. Ennen teloitusta hänet oli tuomittu neljä kertaa vankilaan: ensin neljäksi, sitten kuudeksi, sitten yhdeksäksi ja lopulta, talvisodan sytyttyä, kolmeksi vuodeksi. Syy vankilatuomioihin oli, ettei hän ollut suostunut suorittamaan varusmiespalveluaan eikä osallistumaan sotaan.

”Olen kyllä valmis palvelemaan isänmaatani hyödyllisellä työllä,”

Pekurinen kirjoitti puolustuspuheessaan kolmatta vankilatuomiota odotellessaan, “jos saan suorittaa sitä sotalaitoksesta erillään olevana siviilityönä. Olen valmis tällaista työtä suorittamaan paljon pitemmänkin ajan sotapalveluksen asemesta kuin mitä on palvelusaika sotaväessä.” Pekurinen syntyi Juvan suurpitäjässä Etelä-Savossa seitsenlapsisen torppariperheen toiseksi vanhimmaksi pojaksi. Pasifistisen vakaumuksensa hän sai kirjoja, erityisesti Raamattua, Leo Tolstoita ja Arvid Järnefeltiä lukemalla. Hän oli paitsi pasifisti, myös vakaumuksellinen kristitty, harras tupakkamies ja alkoholin suhteen ehdoton absolutisti. Poliisin haettua Pekurisen Helsingin kutsuntatoimistolle 15.11.1929 Pekurinen kieltäytyi asepalveluksesta ja myös lääkärintarkastuksesta. Seuraavien päivien sisällä hänet pakotettiin kolmesti lääkärintarkastukseen ja yhteen mielentilatutkimukseen, jonka jälkeen hänet määrättiin
palvelukseen Helsingin Santahaminassa sijaitsevaan Kustaanmiekkaan työvelvollisten kurinpitokomppaniaan.

Kustaanmiekassa hänet puettiin väkisin sotilasvaatteisiin. Erno Paasilinnan kirjoittaman Pekurisen elämänkerran mukaan tarvittiin kolme kersanttia, jotka kamppailivat Pekurisen kanssa kaksi tuntia, ennen kuin hänelle saatiin sotilasvaatteet päälle. Tämän jälkeen Pekurinen käveli ulommaksi ja riisui ne päältään. Samalla hän myös ilmoitti ryhtyvänsä nälkälakkoon, kunnes saisi oikeuden käyttää siviilivaatteita. Pekurinen suljettiin arestiin, jossa hän oli viikon ilman takkia, vain sotilashousut ja kengät jaloissaan. Jouluaattona 1929 hän sai lopulta luvan käyttää siviilivaatteita ja lopetti nälkälakkonsa.

Tästä alkoi kolmen vankilatuomion sarja, jonka aikana hänen tapauksestaan käytiin kirjeenvaihtoa muun muassa Pekurisen aatetta puolustavan Albert Einsteinin ja Suomen puolustusministerin välillä. Einsteinin kirjeessä, jossa oli muitakin allekirjoittajia, huomautettiin mm. että ”Ottamalla huomioon, että sekä Teidän että meidän maamme ovat hyväksyneet Pariisin sopimuksen, me ajattelemme, että on oleva mieluisa tehtävä vapauttaa henkilö, jonka ainoa rikos on hänen uskollisuutensa rauhan periaatteillensa.” Einsteinin kolmannen kirjeen mukaan moraalin ja kohtuuden kannalta on vaadittava, että ”sodankieltäjiä käytetään vain sellaiseen työhön, mikä ei ole missään tekemisissä sotalaitoksen kanssa.” Täysin siviililuontoinen palvelus oli jo 20-luvulla tullut mahdolliseksi suurimmassa osassa Eurooppaa. Lopulta Pekurisen jatkuvat vankilakierteet ja kansainvälinen painostus johtivat siihen, että 14.4.1931 eduskunnassa hyväksyttiin laki niille asevelvollisille, joita omantunnon syyt estävät suorittamasta sotapalvelusta. Käytännössä tämä tarkoitti Pekurisen vaatimusten hyväksymistä ja siviilipalveluksen syntyä. Pekurinen vapautettiin vankilasta, ja hän sai elää kahdeksan vuotta normaalia siviilielämää. Pekurinen työskenteli talonmiehenä ja autonkuljettajana, hän tapasi Aleksandran, jonka kanssa meni naimisiin. He saivat kaksi lasta, Säteen ja Juhanin. Talvisota alkoi 31.11.1939. Koska Pekurisen aikaansaama laki ei ollut voimassa sodan aikana, hänet määrättiin jälleen palvelukseen, ja hän kieltäytyi. Pekurinen tuomittiin nyt jo neljännen kerran vankilaan. Pelson varavankilasta hänet vapautettiin hyvän käytöksen perusteella lokakuussa 1941. Koska jatkosota oli jo alkanut, vietiin hänet Helsingin suojeluskuntapiirin esikuntaan, ja sieltä edelleen rintamalle, jossa hänet teloitettiin.

Viimeiseksi jääneessä puolustuspuheessaan hän kirjoitti seuraavasti: ”Olen historian, yhteiskuntaopin ja kansantaloustieteellisten opintojen kautta havainnut sodan tarkoituksettomuuden, turmiollisuuden ja kulttuuria hävittävän luonteen. Olen tutustunut sodan sisäiseen luonteeseen huomaten sen eläimellisen raa’aksi ja korkeampia elämänarvoja loukkaavaksi. Olen tutustunut monien sotilasasiantuntijoiden esittämiin kuvauksiin tulevaisuuden sodankäynnistä lentohyökkäyksineen, myrkkykaasuineen sekä palo- ja räjähdyspommeineen, joilla sotilaiden on tuhottava ns. ”vihollisen” kaupunkeja ja keskuksia, niiden siviiliväestö, suojattomat vanhukset, naiset, lapset ja sairaat. Tällaiseen sodankäyntiin ja sen tukemiseen muodossa taikka toisessa ei mielestäni ihminen voi osallistua. Aatteellinen vakaumukseni kieltää näin ollen minuakin missään muodossa palvelemasta sotalaitosta ja katson velvollisuudekseni täten toimia rauhanasian hyväksi. En näe toiminnassani mitään lainvastaista enkä rangaistusta ansaitsevaa. Suomenkin hallitus on kansainvälisellä sopimuksella julistanut sodan laittomuudeksi ja sitoutunut olemaan käyttämättä sitä kansallisen politiikan välikappaleena. Jos sota on julistettu laittomaksi, kuinka voitaisiin katsoa lainvastaiseksi toiminnaksi sitä, että kieltäytyy palvelemasta sotalaitosta.”

Pekurisen tapaus vaipui vuosikymmeniksi unohduksiin, kunnes Erno Paasilinna nosti sen esille kirjoittamalla hänestä 90-luvun lopussa kirjan nimeltä Rohkeus – Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Vuonna 2001 Seppo Parkkinen kirjoitti Pekurisesta näytelmän Sodankieltäjä, ja vuodesta 2003 lähtien Lapinjärvellä sijaitsevassa siviilipalveluskeskuksessa on säännöllisesti esitetty Pekurista käsittelevää luentonäytelmää.

Vuonna 2005 Helsingin Pasilassa, Rauhanaseman vieressä sijaitseva
puisto nimettiin Arndt Pekurisen puistoksi.

Timo Virtala

Lähteet:
Paasilinna, Erno: Rohkeus – Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Otava 1998.
Lindstedt, Jukka: Valtio näyttää voimansa – Arndt Pekurisen viimeiset päivät
syksyllä 1941, Lakimies 6/1995.

 

Jarmo Vellonen

s. 1958 Sääminki
asuu ja työskentelee Porvoossa

Jarmo Vellonen
Isokalliontie 1
06500 PORVOO
Puh. +358 40 5311840
e-mail:jarmo.vellonen@pp.inet.fi
http://www.jarmovellonen.fi

 

TAIDEOPINNOT
1979-84 Suomen Taideakatemian koulu
1975-78 Savonlinnan Taidelukio
1978-79 Limingan Taidekoulu
Osallistunut kotimaisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin vuodesta 1979.
Valikoidut viimeaikaiset näyttelyt:
YKSITYISNÄYTTELYT
2014 Suomesta galleria, Berliini; Frontiers teos (toteutus: Jarmo Vellonen, Marikki Hakola, Epa
Tamminen ja Jone Takamäki )
2012 Galleria Laterna Magica, Helsinki (Sari Vuorenpään kanssa)
2011 Gallery Koodoo, Kyoto, Japan (Sari Vuorenpään kanssa)
KOTIMAISET YHTEIS-JA RYHMÄNÄYTTELYT
2017 Ars Nova taideyhdistys, 50-vuotis juhlanäyttely, Savonlinnan Maakuntamuseo, Savonlinna
2016 Tales from Frontiers,LUMO Light Festival, Oulu
2016 Porvoon Taiteilijatalon taiteilijoiden kutsunäyttely, Porvoon Taidehalli
2016 Turppileikit 82-83,Turppi-ryhmä, EMMA, Espoon Nykytaiteen museo
2016 LUX Helsinki, Ateneumin Taidemuseo, Frontiers, audiovisuaalinen teos
2015 Tales from Frontiers, Media Fasades Festival Helsinki, Observemus tapahtuma
2015 LINK, Porvoon Taiteilijaseura 10-vuotis näyttely, Porvoon Taidehalli
2014 Puunhenki, Almin Talo, Loviisa
2014 Kerran kesällä,Norppa Art Galleria, Haukiniemi/ Savonlinna
2014 Back Yard, Hanko
2014 Rantautuneet, Porvoon Taideyhdistys, Vanha Kappalaisentalo, Porvoo
KANSAINVÄLISET NÄYTTELYT
2017 Arteground- ryhmä,Rothko Reflections, RIETUMU Bank Art Gallery, Riga,
QQ/ Viljandi Art Festival,Pärimusmuusika Ait,Estonia
2015 Kyoto Art Festival,Municipal Museum of Art, Annex, Japan
2015 Arteground-ryhmä, Stenhallen,Öland, Sverige
2014 FIDEM XXXIII Art Medal Congress, National Academia of Sofia, Bulgaria
2012 International Exhibition of Art and Design,Kyoto Municipal Museum of Art, Annex, Japan
(+2011,2010)
2012 FIDEM XXXIII Art Medal Congress, Hunterian Museum, Glasgow, Scotland
2011 Turppi-ryhmä: Exhange and Evolution, Worldwide video, Long Bech,
1974-1999, Long Beach Museum of Art, California, USA
2010 Galleria Kei-Fu, Kyoto, Japan

PALKINNOT
2012 Kyoto Art Festival, Kyoto Prefecture Prize, Kyoto, Japan
2011 Kyoto Art Festival, Kyoto Broadcasting System Prize, Kyoto, Japan
2009 Engelin puiston taidekilpailu, tunnustuspalkinto, Porvoo
JULKISET TEOKSET
2017 Loviisan rauhanpalkinto,Loviisan rauhanfoorumi
2015 Kellopuutarha-Matsukaze, Tays Silmäkeskus, Tampere
2011 Kukouri ja aallot, Kotka Lyseo Globus, Kotka
2010 Loviisan rauhanpalkinto, Loviisan rauhanfoorumi
2009 Tiedon Pylväs, Albert Edelfeltin koulu, Porvoo
2008 Seinäreliefi,Valter Jung, Arkitekt, Svenska Gården i Borgå
TEOKSIA KOKOELMISSA mm.
Suomen Valtio
Savonlinnan, Mikkelin, Porvoon ja Kotkan kaupungit
ulkomailla: Sandvikenin kunta, Ruotsi ja Nanton kunta, Italia
APURAHAT mm.
2015 Suomen Kulttuurirahasto
2014 Suomen Kulttuurirahasto
2012 Taiteen Edistämiskeskus
2012 Frame Säätiö

JÄSENYYDET
Suomen Kuvanveistäjäliitto ry
Suomen Mitaltaiteen kilta ry
Ars Nova, Savonlinna
KKV-B (Konstnärernas Kollektivverkstad- Bohuslän, Ruotsi )
Porvoon Taideyhdistys ry.
Porvoon Taiteilijaseura
Japanilaisen kulttuurin ystävät ry.
Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry
OPINTO/ TYÖSKENTELY MATKOJA mm.
Japani, Espanja, Italia, Meksiko, Tsekkoslovakia,Saksa; Berliini